Niin kauan mä tätä mietin ja niin kauan mua tähän suostuteltiin mutta kuitenkin päädyin sitte jatkaa blogin pitämistä suomessa. Mun on pakko alottaa kokonaan uus blogi kun tää on alunperin vain mun opinnäytetyö. Eli niitä ketä kiinnostaa lukee mun elämästä täällä suomessakin liittykää lukioks tähän blogiin.
-Miia
lauantai 30. kesäkuuta 2012
torstai 14. kesäkuuta 2012
Yhteenveto
Mun oli pakko viivästyttää tän yhteenveto postauksen tekoa mahdollisimman pitkälle, mä en vaan haluu tajuta sitä et se on nyt ohi ja oon suomessa. Haluun takasin.
No kaikenkaikkiaa tää oli ihan mahtava kokemus niinku varmaan kaikki tietää jo... ja suosittelen ihan kaikille ketä vähääkään kiinnostaa ulkomaille lähtö ja on siihen mahdollisuus. Mun kielitaito parani huomattavasti, tai no ei välttämättä taito mutta ainaki uskallan puhuu rohkeemmin englantia. Mun mielestä oli hienoo nähä minkälaista arki on jossain muualla kuin suomessa ja miten ihmiset käyttäytyy erilailla, huomasin ittessäniki ihan uusia puolia ja muutenki uskon että tää kokemus kasvatti mua vähän ihmisenä tai ainakin avas silmiä.
Mun koulutuksen kannaltahan tästä oli ihan älyttömästi hyötyä koska jatkossa kun haen töitä niin ulkomailla työskentely kokemus tottakai katsotaan hyvällä. Oli hienoa myös nähdä miten erillaista kauneusrutiinit ja itsensä hoitaminen oli Sloveniassa, vaikka ei se kyllä hirveästi eroa. Aina meillä naisilla on ne samat vaivat, asuttas me sitte ihan missä päin maailmaa tahansa.
Sloveniaan ja erityisesti Ljubljanaan mä rakastyin täysin, se oli rakkauta ensi silmäyksellä. En ymmärrä miten rakastuinkaan siihen kaupunkiin niin kovin, mutta olihan se iha pirun kaunis. Jotenki se fiilis on vaan niin ihana kun keskellä kaupunkia virtaa joki ja jostain kuuluu katusoittajan musiikkia ja kaikki ihmiset on ystävällisiä ja ilosia. Vaikka en mitenkään koe olevani niin suomalainen hiljainen tuppisuu niin silti ihmiset välillä ihmetteli miksi olen hiljaa ja en puhu. Mun mielestä se on aivan normaalia että voi vaan istua, tuijottaa seinää ja olla miettimättä mitään... kai se kuuluu tähän suomalaisuuteen. Kerran yhet slovenialaise tytöt luuli että mulla on tylsää kun en puhunut mitään ja jouduin kauheesti selittelemään et eiei ei mulla oo tylsää vaan joskus hautudun vaan omiin ajatuksiin. Haluun suomeen samallaisia ihmisiä, tuntemattomia jotka hymyilee kadulla ja tuntemattomia jotka tulee kehumaan ja piristämään sun päivää. Suomalaiset on varmaan vaan niin kateellisia ja ujoja että kaupungilla kävellään äkkiä muiden ohi ja puistossa jätetään ainaki viis penkkiä väliin et uskaltaa istua.
Mulla on ikävä Sloveniaan, sen tiedän että sinne haluun vielä joskus uudestaan.
Miia
PS. Voi olla että tää nyt jää mun blogin viimeseks postaukseksi, en nyt vielä tiedä jatkanko blogin pitämistä suomessa vielä.. mietin vielä.
No kaikenkaikkiaa tää oli ihan mahtava kokemus niinku varmaan kaikki tietää jo... ja suosittelen ihan kaikille ketä vähääkään kiinnostaa ulkomaille lähtö ja on siihen mahdollisuus. Mun kielitaito parani huomattavasti, tai no ei välttämättä taito mutta ainaki uskallan puhuu rohkeemmin englantia. Mun mielestä oli hienoo nähä minkälaista arki on jossain muualla kuin suomessa ja miten ihmiset käyttäytyy erilailla, huomasin ittessäniki ihan uusia puolia ja muutenki uskon että tää kokemus kasvatti mua vähän ihmisenä tai ainakin avas silmiä.
 |
| Äiti<3 |
Sloveniaan ja erityisesti Ljubljanaan mä rakastyin täysin, se oli rakkauta ensi silmäyksellä. En ymmärrä miten rakastuinkaan siihen kaupunkiin niin kovin, mutta olihan se iha pirun kaunis. Jotenki se fiilis on vaan niin ihana kun keskellä kaupunkia virtaa joki ja jostain kuuluu katusoittajan musiikkia ja kaikki ihmiset on ystävällisiä ja ilosia. Vaikka en mitenkään koe olevani niin suomalainen hiljainen tuppisuu niin silti ihmiset välillä ihmetteli miksi olen hiljaa ja en puhu. Mun mielestä se on aivan normaalia että voi vaan istua, tuijottaa seinää ja olla miettimättä mitään... kai se kuuluu tähän suomalaisuuteen. Kerran yhet slovenialaise tytöt luuli että mulla on tylsää kun en puhunut mitään ja jouduin kauheesti selittelemään et eiei ei mulla oo tylsää vaan joskus hautudun vaan omiin ajatuksiin. Haluun suomeen samallaisia ihmisiä, tuntemattomia jotka hymyilee kadulla ja tuntemattomia jotka tulee kehumaan ja piristämään sun päivää. Suomalaiset on varmaan vaan niin kateellisia ja ujoja että kaupungilla kävellään äkkiä muiden ohi ja puistossa jätetään ainaki viis penkkiä väliin et uskaltaa istua.
Mulla on ikävä Sloveniaan, sen tiedän että sinne haluun vielä joskus uudestaan.
Miia
PS. Voi olla että tää nyt jää mun blogin viimeseks postaukseksi, en nyt vielä tiedä jatkanko blogin pitämistä suomessa vielä.. mietin vielä.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Viimesiä viedään
Mulla on epämääräsiä julkasemattomia kuvia sieltä sun täältä ja tungen ne kaikki tähän nyt samaan syssyyn, eli olkaa hyvä tässä pieni kuvaoksennus:
Kuvat ei oo missään järjestyksessä eikä joissain oo edes mitään järkeä....
ps. tossa oikeessa reunassa on tommonen pieni kysely, ihan vaan mielenkiinnosta haluun nähä että olisko mulla lukijoita jos jatkaisin blogin kirjotusta. On tullu meinaa jonkun verran pyytelyä että jatkaisin tätä suomessa.. en lupaa nyt vielä mitää, pitää katsoa.
Miia
 |
| Ihana rappukäytäväni |
 |
| CityPark |
 |
| Päiväunilla |
 |
| Kattoikkuna<3 |
 |
| Töissä |
 |
| Kivat rusketusrajat tai siis palorajat... |
 |
| Haluan tän rusketuksen takas! |
ps. tossa oikeessa reunassa on tommonen pieni kysely, ihan vaan mielenkiinnosta haluun nähä että olisko mulla lukijoita jos jatkaisin blogin kirjotusta. On tullu meinaa jonkun verran pyytelyä että jatkaisin tätä suomessa.. en lupaa nyt vielä mitää, pitää katsoa.
Miia
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Bled
Niinku tossa aikasemmin jo kerroinkin niin viimesenä sunnuntaina suunnattiin mun äitin ja mummon kanssa Blediin. Sloveniassa on vaan kaks järveä koko maassa ja toinen niistä on tää Bled, joka on kuuluisa kirkosta keskellä järveä. Monet oli tätä kehunu että on näkemisen arvonen paikka joten päätettiin sinne sitten lähteä. Älkää ihmetelkö outoja kuvanrajauksia tai sensurointeja mutta eräät ei halunneet esiintyä blogissa.
Lähdettiin bussilla liikenteeseen, ja yhteen suuntaan bussimatka maksoi 7 euroa per naama. Mielestäni se ei oo mikään älytön hinta kun miettii et Lohjalta Helsinkiin maksaa nykyään lähes 12 euroa bussilla. Bussimatka kesti siis noin tunnin ja menikin nopeesti kun kateltiin maisemia.
Bussimatkan jälkeen kaikilla oli kauhee pissahätä ja etsittiin heti lähin vessa, joka löyty jostain ravintolasta. Päätettiin sitten samantien jäädä siihen ravintolaan kahville ja sydä paikalliset kermaleivokset. Bled on Sloveniassa ihan tunnettu näistä leivoksistaan kun tää on kuulemma joku supersalainen resepti (vaikuttaa kyllä maailman helpoimmalta).
Kuvan itse kakusta tajusin ottaa vasta tietenki sen jälkeen ku olin sitä jo menny sörkkimään. Jokatapauksessa tältä se näytti ja maistu siltä miltä näyttääkin, eli hyvältä! Tossa oli joku vohvelin tapanen päällä ja alla sitten toi keltanen oli vaniljavanukkaan makusta ja valkonen on kermavaahtoa. Aika äklömakeetahan toi on, varsinkin kun on noin iso palanen mutta hyvin se alas uppos!
Kapuumisen jälkeen lähdettiin vaan kävelemään rantaa pitkin koska haluttiin nähdä paremmin tää keskellä järveä oleva kirkko. Tonnehan pääsis siis myös veneellä(niinku kuvasta voi bongata) mutta sekin sitte maksaa taas jotain ihan älytöntä niin ajateltiin että ehkä tällä kertaa meille riittää täältä rannalta ihastelu.
Tähän loppuun vielä pakollinen turistiposeeraus... jonka jälkeen käytiin vielä kiertelemässä siinä lähellä olevia pikkukojuja mistä nää vanhemmat naiset ostikin sitten kotiin tuliaisia. Oltiinkin tosiaan aika väsyneitä ja puhki niin suunnattiinkin jo kotiin päin ja kun ei näillä vanhuksilla jalat kestä kävelemistä vaan sai koko päivän kuunnella kuinka kenkä painaa sieltä ja rakkuloita on täällä.
Sit lähettiin kapuumaan ylös Bledin linnalle mistä näkee koko järven ja muut maisemat. Tossa oli ensin ihan maastoa ja suht jyrkkää nousua aika paljon ja sitten vielä parisataa porrasta siihen päälle. Äitiä rupes pelottaa ku oltiin niin korkeella niin se luovutti puolessa välissä(luuseri) ja kavuttiin mummon kanssa kahestaan sitte sinne ylös linnalle. Ainoo kuva mikä ylhäältä saatiin maisemista on toi alla oleva kuva, koska ei jaksettu maksaa 8e sisäänpääsyä linnaan, varsinkin ku se yks luuseri oli siellä puolessa välissä mäkeä odottamassa meitä.
Tähän loppuun vielä pakollinen turistiposeeraus... jonka jälkeen käytiin vielä kiertelemässä siinä lähellä olevia pikkukojuja mistä nää vanhemmat naiset ostikin sitten kotiin tuliaisia. Oltiinkin tosiaan aika väsyneitä ja puhki niin suunnattiinkin jo kotiin päin ja kun ei näillä vanhuksilla jalat kestä kävelemistä vaan sai koko päivän kuunnella kuinka kenkä painaa sieltä ja rakkuloita on täällä.
No jokatapauksessa oon kyllä täysin samaa mieltä että ihan näkemisen arvoinen paikka! Meille sattu vielä ihanan aurinkoinen päivä niin oli mukava kiipeillä sinne linnalle ja kävellä rauhassa rantaa pitkin ja nauttia vaan säästä ja hyvästä seurasta. Ja täytyy kyllä myöntää että oli mullakin tän viikonlopun jälkeen jalat aika puhki.
Miia
perjantai 1. kesäkuuta 2012
KOTONA
Ja hengissä! Lento ei ollukkaan niin paha mitä luulin sen olevan, aamulla oli vielä 38,5 kuumetta mutta lääkkeen voimalla mentiin ja edelleen on ihan hyvä olo. Nyt on kyllä tosi haikee fiilis enkä oo oikee ees tajunnu että nyt oon lopullisesti takas kotona. Tuntuu ku ois vaan palannu siihen samaan päivään ku sillon kuukaus sitte lähin. Toisaalta ootan jo innolla huomista kun näkee kavereita pitkästä aikaa! Oisin mä kyllä silti mielelläni viettänyt Sloveniassa vaikka muutamanki kuukaden lisää...
Miia
 |
| Tekisin mitä vaan et pääsisin takas tohon ekaan päivään ja siihen fiilikseen. Voisin kyllä tän hetkisen rusketuksen siirtää tohon kuvaan. |
Ja älkää pelätkö vaikka oonkin nyt kotiutunut ei tää mun blogi kuole vielä! On niin paljon julkasemattomia kuvia ja niin paljon asioita vielä kertomatta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)